TkT, dosentti Rauno Pääkkösen haastattelu

Outi Ampuja

Lokakuussa 2021 tapasimme etäyhteydellä Rauno Pääkkösen kanssa. Keskustelimme hänen työuransa käänteistä ja akustiikan alalla tapahtuneista muutoksista. Kävi myös ilmi, että Raunoa ovat kiinnostaneet aina eläinten ääniin liittyvät kysymykset.

Äänten ja akustiikan pariin Rauno päätyi työtehtävien kautta. Vuonna 1951 Ilmajoella syntyneen Pääkkösen fysiikan pro gradu -työ käsitteli nestemäisellä typellä käsiteltyä volframia ja sen atomirakennetta. Väitöstutkimuksen aiheena oli jo melu. Rauno tutki pientaajuista impulssimaista melua ja sen torjuntaa lähinnä sotilasalalla. Uransa aikana Pääkkönen on julkaissut yli 200 meluun ja tärinään liittyvää tieteellistä artikkelia ja useita kirjoja.

Akustiikan alalla on tapahtunut paljon muutoksia Raunon työuran aikana. Esimerkiksi työsuojelun saralla on asenteissa tapahtunut selkeä muutos parempaan suuntaan. 1980-luvulla työsuojelussa, myös melun osalta, asioista oltiin eri mieltä, mutta Raunon mukaan nykyään tavoitteista ollaan hyvinkin saman mielisiä. Nykyään työpaikoilla ajatellaan laajasti hyvinvointia ja tehdään paljon minimivaatimusten ylittäviä asioita.

Rauno kokee, että myös ympäristömelun saralla on tapahtunut paljon. Lainsäädäntö on parantunut ja meluasioihin suhtaudutaan vakavammin kuin vuosikymmeniä sitten. Huolta kuitenkin herättää, että uusia, melua tuottavia koneita ja laitteita on tullut kaikille aloille enemmän. Rauno kokee, että asumisterveysasioissa on myös nähtävissä, että asukkaiden melusta valittamisen kynnys on alhaisempi kuin aiemmin. Parannettavaa olisi melun ja äänen kokemuksellisuuteen liittyvien parametrien tunnistamisessa ja kehittelyssä meluntorjuntatyön tueksi.

Kysyin Raunolta erityisesti mieleen jääneistä työtehtävistä. Rauno tunnustautuu olevansa luontoihminen ja siksi eläinten ääniin liittyvät tehtävät ovat olleet erityisen mieluisia. Hän kertoo yrittäneensä selvittää, voisiko tärinämittausten avulla saada selville toukkien määriä puista. Hän on myös tutkinut, voisiko tärinän avulla karkottaa punkkeja ja käärmeitä asumusten liepeiltä.

Kysymyksiä Raunolle:

-Jos olisit itse aloitteleva meluasiantuntija, millaisia neuvoja toivoisit kokeneemmilta? Alalla olisi hyvä olla mestari-kisälli -käytäntö. Lisäksi on hyvä, että on alusta asti luja ymmärrys äänen fysiikasta ja siitä, miten ihmiset reagoivat ääneen. Tärkeää olisi, että ymmärtää myös äänimaailman yhteiskunnallisia ja kulttuurisia merkityksiä. Etenkin aiempina vuosikymmeninä tästä teemasta ei puhuttu lainkaan, vaikka asialla on suuri merkitys jotta voidaan ymmärtää ihmistä äänen vastaanottajana.

-Terveisiä lainsäätäjille: lainsäädäntöön tarvittaisiin “tavallisen ihmisen tatsi”. Meillä on olemassa paljon lainsäädäntöä ja soveltamisohjeita, mikä on hyvä asia. Toisaalta maailma on monimutkaistunut ja monet ääneen liittyvät suureet ovat vaikeasti ymmärrettäviä tavallisille ihmisille. Olisi hyvä, että lainsäädäntö olisi niin helposti ymmärrettävää, kuin mahdollista.

-Miltä täällä kuulostaa 100 vuoden päästä? Ajattelen, että voi olla useita erilaisia tulevaisuuksia. Voi olla, että jatkossa ääniasiat otetaan hyvin huomioon, tai ne jäävät paitsioon. Historia on osoittanut, että melua tuottavat laitteet ovat lisääntyneet, vaikka meluntorjuntaa on tehty paljon. Jos akustiikan ja meluntorjuntatyön painoarvo ei kasva, ennustan, että ääniin liittyvät ongelmat tulevat vain lisääntymään. Ehkä sitten panostetaan retriitteihin eli joudutaan varta vasten hakeutumaan niihin, kun halutaan pois melua ja ääntä täynnä olevista kaupungeista.

-Toiveita herättäviä asioita? Toiveita herättävää tekniikkaa? En usko yhteen teknologiseen ratkaisuun. Meluntorjunta on aina monien tekijöiden summa – yhdellä hokkus-pokkus -tempulla voidaan harvoin ratkaista asioita. 1920-luvulla tehtiin ensimmäiset tieteelliset tutkimukset vastamelutekniikasta ja aika on osoittanut, että tällä ei ratkaista melukysymyksiä. Tulisi panostaa vähämeluisuuteen; meillä on tekniikkaa, on lainsäädäntöä ja on hallintoa, eli keinoja löytyy.

-Alan asiantuntijoille pohdittavaksi: olisi hyvä keskustella, miten meillä säilyisi akustiikan osaaminen ja millaista koulutusta alalla tulisi jatkossa olla. Onko riskinä, että ääniasiat ja akustiikka jää sivuraiteelle ja unohtuu muiden teemojen alle?

-Mikä on lempiäänesi? Ystävällinen ihmisääni.